Yhdysvaltain hallitus kääntyy yhä useammin tekoälyn puoleen muokatakseen lähestymistapaansa globaaliin diplomatiaan ja konfliktinratkaisuun, mikä voi vaikuttaa merkittävästi kansallisen turvallisuuden strategiaan.
Washington D.C.:ssä sijaitsevan Center for Strategic and International Studiesin (CSIS) Futures Labissa tutkijat kehittävät tekoälysovelluksia diplomaattiseen käyttöön Pentagonin Chief Digital and Artificial Intelligence Officen rahoituksella. Laboratoriossa kokeillaan suuria kielimalleja, kuten ChatGPT:tä ja DeepSeekia, ratkomaan sodan ja rauhan monimutkaisia kysymyksiä – siirtyen tekoälyn perinteisistä diplomaattisista rooleista, kuten puheiden kirjoittamisesta ja hallinnollisista tehtävistä, kohti vaativampia sovelluksia.
Yksi laboratorion lippulaivahankkeista, "Strategic Headwinds", havainnollistaa tekoälyn mahdollisuuksia rauhanneuvotteluissa. Ohjelma kehitettiin kouluttamalla tekoälymalleja sadoilla historiallisilla rauhansopimuksilla sekä ajankohtaisilla uutisartikkeleilla, jotka kuvaavat Ukrainan konfliktin neuvotteluasemia. Järjestelmä tunnistaa mahdollisia yhteisymmärryksen alueita, jotka voisivat johtaa tulitaukoon, tarjoten diplomaateille datalähtöisiä oivalluksia, jotka muuten saattaisivat jäädä huomaamatta.
"Saatamme lopulta nähdä tilanteen, jossa tekoälyt aloittavat neuvottelut itse... ja ihmisdiplomaatti toteaa: 'Hyvä, nyt viimeistelemme yksityiskohdat'," visioi Andrew Moore, Center for a New American Securityn vanhempi neuvonantaja, joka uskoo tekoälytyökalujen voivan tulevaisuudessa simuloida ulkomaiden johtajia ja auttaa diplomaattia testaamaan kriisivasteita.
Teknologioilla on kuitenkin merkittäviä rajoituksia. Berkeley Risk and Security Labin perustaja Andrew Reddie varoittaa informaation epäsymmetriasta: "Yhdysvaltojen vastustajilla on huomattava etu, koska me julkaisemme kaiken... ja he eivät." Tämä avoimuuden ero voi mahdollistaa sen, että vähemmän avoimet valtiot hyödyntävät tilannetta edukseen.
Asiantuntijat muistuttavat myös, että tekoälyjärjestelmät kompastuvat ennennäkemättömiin tilanteisiin. "Jos todella uskot, että geopoliittinen haasteesi on musta joutsen, tekoälytyökalut eivät auta sinua," Reddie toteaa, viitaten tekoälyn riippuvuuteen historiallisista malleista.
Puolustus- ja ulkoministeriöt tekevät omia tekoälykokeilujaan, mikä viittaa laajempaan institutionaaliseen muutokseen kohti laskennallista diplomatiaa. CSIS:n Benjamin Jensen korostaa, että järjestelmät tarvitsevat erikoiskoulutusta ymmärtääkseen diplomaattista kieltä; hän mainitsee tapauksia, joissa tekoälymallit tulkitsivat termejä, kuten "pelote Arktiksella", tahattoman koomisin seurauksin.
Teknologian kehittyessä päättäjät joutuvat ratkaisevan valinnan eteen: tuleeko tekoälystä korvaamaton diplomaattinen apuri, joka tarjoaa hienovaraisia näkemyksiä, vai jääkö se vain yhdeksi digitaaliseksi työkaluksi muiden joukossa, jolla on rajallinen käytännön arvo? Vastaus tähän kysymykseen muovaa todennäköisesti Yhdysvaltojen diplomaattista strategiaa vuosikymmeniksi eteenpäin.