Uuden tutkimuksen mukaan tekoälystä voi tulla merkittävä väline kansainvälisten konfliktien ratkaisemisessa, vaikka asiantuntijat varoittavatkin sen merkittävistä rajoitteista diplomaattisissa sovelluksissa.
Espanjassa toimiva kansalaisjärjestö Institute for Integrated Transitions (IFIT) julkaisi 12. toukokuuta 2025 tutkimustuloksia tekoälyn mahdollisesta roolista diplomaattisessa konfliktinratkaisussa. IFIT:n toiminnanjohtaja Mark Freemanin mukaan perinteinen diplomatia, joka perustuu pitkiin ja kattaviin rauhanneuvotteluihin, osoittautuu usein tehottomaksi, kun sitä tarkastellaan historiallisten lopputulosten valossa.
"On usein vain hyvin lyhyt aikaikkuna, jolloin neuvottelun tai sovittelun välinettä voidaan tehokkaasti hyödyntää tilanteessa", Freeman selittää. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että nopeat "puitesopimukset" ja rajatut tulitauot – joiden yksityiskohdat sovitaan myöhemmin – johtavat usein onnistuneempiin ja pitkäkestoisempiin rauhansopimuksiin kuin kattavat neuvottelut.
Freeman uskoo, että tekoälyjärjestelmät voivat tehostaa tätä lähestymistapaa analysoimalla aiempia konflikteja ja tunnistamalla optimaalisia neuvottelustrategioita. "Tekoäly voi nopeuttaa pikaneuvotteluja entisestään", hän toteaa. IFIT on kehittänyt pikaneuvottelumallin, jonka tavoitteena on saavuttaa sopimuksia konfliktien alkuvaiheessa – ja jonka uskotaan hyötyvän merkittävästi tekoälytyökaluista.
Berliiniläisen Stiftung Neue Verantwortung -ajatushautomon toinen johtaja ja Saksan parlamentin tekoälyasiantuntijakomission jäsen Stefan Heumann kuitenkin varoittaa tekoälyn rajoituksista diplomaattisissa yhteyksissä. "Ihmisten väliset yhteydet – johtajien henkilökohtaiset suhteet – voivat muuttaa neuvottelujen kulkua", Heumann sanoo. "Tekoäly ei kykene jäljittelemään tätä."
Heumann viittaa myös historiallisiin esimerkkeihin, kuten vuoden 1938 Münchenin sopimukseen, joka näennäisesti vähensi jännitteitä mutta johti lopulta katastrofiin. "Münchenin myöntyväisyys vuonna 1938 nähtiin de-eskaloivana askeleena – mutta se johti katastrofiin", hän selittää. "Tällaiset termit kuin 'eskalaatio' ja 'de-eskalaatio' ovat tekoälylle aivan liian yksinkertaistavia." Hän huomauttaa myös, että vaikka tekoäly toimii hyvin avoimissa tietoympäristöissä, se "ei ratkaise tiedusteluongelmiamme suljetuissa yhteiskunnissa, kuten Pohjois-Koreassa tai Venäjällä".
Näistä haasteista huolimatta tutkijat eri instituutioissa jatkavat tekoälyn soveltamisen tutkimista diplomatiassa, muun muassa rauhansopimusten laatimisessa, ydinaseiden eskalaation ehkäisyssä ja tulitaukosopimusten valvonnassa. Tekoälyjärjestelmien kehittyessä niiden rooli kansainvälisissä suhteissa todennäköisesti kasvaa, mikä vaatii tarkkaa harkintaa sekä niiden mahdollisuuksista että rajoituksista.