Bristolin yliopiston tutkijat ovat esitelleet uraauurtavan lähestymistavan sosiaaliseen robotiikkaan, joka ammentaa vaikutteita hevosavusteisesta terapiasta ja voi mullistaa robottien ja ihmisten vuorovaikutuksen terapeuttisissa ympäristöissä.
Tutkimusryhmää johti Ellen Weir Bristolin tiede- ja tekniikan tiedekunnasta. He havaitsivat, että terapeuttisten robottien tulisi toimia passiivisten kumppaneiden sijaan aktiivisina työtovereina, kuten terapiaratsut. Nämä robotit on suunniteltu välttämään vuorovaikutusta silloin, kun käyttäjä on stressaantunut tai levoton, ja ne reagoivat myönteisesti vain silloin, kun henkilö osoittaa rauhallisuutta ja tunne-elämän hallintaa.
CHI '25 -konferenssissa Yokohamassa esitelty tutkimus haastaa sosiaalisten robottien perinteisen suunnittelufilosofian. Nykyiset mallit painottavat yleensä tottelevaisuutta, ennakoitavuutta ja käyttäjän mukavuutta, mutta tutkijat suosittelevat, että terapeuttisten robottien tulisi olla itsenäisempiä sen sijaan, että ne osoittaisivat yksipuolista ystävällisyyttä ja myöntyväisyyttä.
Innovaatio perustuu hevosavusteisiin interventioihin (EAI), joissa ihmiset viestivät hevosten kanssa kehonkielen ja tunne-energian avulla. Näissä terapioissa hevonen vastustaa ohjausta, jos lähestyjä on jännittynyt tai emotionaalisesti epätasapainossa. Kun henkilö on rauhallinen, selkeä ja itsevarma, hevonen reagoi myönteisesti. Tämä 'elävä peili' -ilmiö auttaa osallistujia tunnistamaan ja säätämään omia tunnetilojaan, mikä parantaa sekä sisäistä hyvinvointia että sosiaalisia vuorovaikutuksia.
Hanke edustaa merkittävää edistysaskelta mielenterveyshoitojen teknologiassa. Weirin johtama tutkimusryhmä sai inspiraationsa EAI-menetelmistä, jotka ovat vakiintuneita täydentäviä käytäntöjä yhdistäen fyysistä aktiivisuutta ja kognitiivista stimulaatiota. Nämä interventiot ovat erityisen arvokkaita PTSD:stä, traumasta tai autismista kärsiville, joille perinteiset keskusteluterapian muodot ovat haastavia.
Tämä lähestymistapa voi mullistaa robottiterapian, auttaen käyttäjiä kehittämään itseymmärrystä ja tunteiden säätelytaitoja. Terapiakäytön lisäksi konsepti voi vaikuttaa ihmisen ja robotin vuorovaikutukseen myös muilla aloilla, kuten sosiaalisten taitojen kehittämisessä, tunnevalmennuksessa ja työpaikan stressinhallinnassa. Keskeinen kysymys on, voivatko robotit aidosti jäljitellä – tai ainakin täydentää – ihmisen ja eläimen välisten vuorovaikutusten tunnepitoisuutta.
Weir huomautti, että terapiakäytön lisäksi konseptilla on laajempia sovelluksia, sillä emotionaalisesti reagoivia robotteja voitaisiin hyödyntää opetuksessa, työhyvinvoinnissa ja sosiaalisten taitojen valmennuksessa neurokirjon henkilöille. Vaikka ei ole selvää, voivatko robotit todella jäljitellä ihmisen ja eläimen välisten vuorovaikutusten tunnepitoisuutta, tutkijat uskovat, että niillä voisi silti olla merkittävä rooli tunnehyvinvoinnin tukemisessa – erityisesti tilanteissa, joissa perinteinen terapia ei ole saatavilla.